Vuoden paras uutinen

Siitäpä on aikaa, kun viimeksi olen kirjoittanut tänne mitään. Äsken sohvalla istuessa tuli yhtäkkiä mieleen, että voisinhan pitkästä aikaa kirjoittaa jotain blogiinkin. Oli mulla aihekin, jota halusin purkaa, mutta vanhoja postauksia selatessani se sitten unohtui ja nyt höpötän jotain mitä mieleeni tulee.

Tänään musta sitten viimeinkin tuli ylioppilas! Aamulla odotin klo 9 jälkeen tuloksia melkein 40 minuuttia ja kun ne vihdoinkin tuli, niin eikös sitten migreeni iskenyt samoin tein.Vuosi sitten valmistuminen tuntui ihan mahdottomalta, mutta tänään piti taas todeta, ettei todellakaan kannata luovuttaa. Ja niinhän mä kaikille sanoinkin kokoajan, etten aio luovuttaa. 

Mulla oli tarkoitus valmistua vuosi sitten, mutta englannin kanssa oli niin suuria vaikeuksia, että se ei mennyt läpi, vaikka kuinka yritti uusia. Tänä keväänä oli sitten viimeinen mahdollisuus yrittää ja turvauduin sitten kompensaatioon eli kirjoitin lyhyen matikan, jotta saan sen yhden kompensaatiopisteen, jonka tarvitsin englannin i:hin. Laskin maaliskuussa, että saisin luultavasti a:n matikasta, mutta opettajan arvio olisi yltänyt ehkä jopa c:hen. Tänään tulosten tultua se olikin muuttunut YTL:ssä m:ksi! Loppujen lopuksi kaikki meni siis todella hyvin!

Toivottavasti syksyllä saan pitää ylioppilasjuhlat, koska onhan tässä nyt juhlan aihetta. Tänään juhlistettiin hieman valmistumistani kuohuvalla ja grillaamalla, mutta tilanne vaatii myös kunnon juhlat. Täytyy vain odottaa, että tämä koronatilanne menisi ohi.

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Aamuinen stressaaminen vei kyllä suurimman osan energiasta ja viime yökin tuli nukuttua vähän niin ja näin, kun mietti vain kokeiden tuloksia. Hyvää yötä!

Elämäni aakkoset

A - Ajokortti. Noin kolmen kuukauden päästä mulla toivottavasti on ajokortti. Oon käynyt nyt muutamilla ajotunneilla ja joka kerta mä vaan jännitän niin paljon! Oon ihme häslääjä tuolla liikenteesä. Välillä vähän jo turhauttaa, mutta jospa kärsivällisyys riittäisi loppuun asti ja oppisin rentoutumaan edes vähän siellä ratin takana.

B - Bono. Mun äitin opaskoira. Luulen, että nyt kun muutan, niin Bono pääsee aika usein mun luo kylään. En tiedä mitenkä pärjään ilman sitä!

C - Chloén hajuvesi. Voitin tänä vuonna arvonnassa ihanan tuoksuisen Chloén hajuveden. Harmi vaan, että pullossa on enää pieni tippa pohjalla, joten voin käyttää sitä vain harvoin. Ja tietenkin uuteen ei oo nyt varaa.

D - Derivaatta. Ainut kurssi matikassa, josta oikeesti voin sanoo tykkääväni (tähän mennessä). Se sujui hyvin, siitä tajusi jotain ja niitä laskiessa ei edes huomannut ajankulua.

E - Englannin kieli. Ei oo mun vahvin osa-alueeni ja pitäisi todellakin oppia sitä kirjotuksiin. Ensi syksynä se on jo edessä! Ajattelin ottaa jonkun abikurssin ja toivon, että sen avulla pääsen enkun kirjotukset ainakin läpi.

F - Fazer. Näin joulun aikaan tulee syötyä aina kiitettävästi suklaata. Ja oon saanut nyt lahjaksi hirveästi Fazerin suklaita. Saattaa suklaakiintiö täyttyä uuteen vuoteen mennessä!

G - Glögi. Tänään meille tarjottiin glögiä, suklaata ja pipareita koulussa. Glögin tuoksusta tulee niin jouluinen olo! ❤ Muuten en siitä sitten oikeastaan edes välitäkään.

H - Hiukset. Mä oon nyt alkanut haaveilla hiusten värjäämisestä. En oikein osaa päättää väriä (pysyn ruskeassa, mutta sävy mietityttää) ja rahaakaan ei ole oikein tuhlattavaksi nyt. Kuitenkin, jotain uutta haluaisin ulkonäkööni. Myöskin vanhojentanssikampaus mietityttää. En oikein osaa päättää, että mitä haluan...

I - Ikävä. Mä ikävöin aina ja ihan kaikkea. Nyt lähivuosina moni läheinen on muuttanut kauemmaksi, enkä nää heitä enää niin usein kuin ennen. Pitäisi kyllä pitää yhteyttä enemmän ihan kaikkiin!

J - Joulu. Kaksi yötä enää! Tänään alkoi joululoma ja nyt on kaksi päivää aikaa siivota loppuun ja tehdä jouluruokia. Jospa tänään saisi jo suurimman osan valmiiksi, niin huomenna voisi vaan olla ja levätä.

K - Koulu. Koko lukioajan oon mennyt tosi vaihtelevalla menestyksellä. Tietenkin oma elämäntilanne ja jaksaminen on aina vaikuttanut siihen suorittamiseen, mutta kaikesta huolimatta oon pysynyt ihan hyvin mukana. Kirjotuksia odotellessa...

L - Laulaminen. Oon aina pitänyt laulamisesta, mutten niinkään siitä esiintymisestä. Laulelen aina omaksi ilokseni, enkä tykkää jos muut kuuntelee silloin, kun tosissani laulelen. Haaveilen kuitenkin laulutunneista, ehkä siis vielä joku päivä!

M - Matematiikka. Joululoman jälkeen mulla ois edessä matematiikan koe, joten lomalla on pakko lukea edes vähän. Kurssi meni vähän huonosti, sillä olin niin paljon poissa ja aihe oli muutenkin vaikeasti ymmärrettävä. Pitää siis laskea ja paljon.

N - Naistenhuone. Facebookin Naistenhuone -ryhmä on ollut nyt mun yksi suosikki juttu Facessa siitä asti kun siihen (ryhmään) liityin. Siellä on niin kivoja keskusteluja, että iltaisin ei meinaa edes malttaa mennä nukkumaan. En edes tiedä, kuinka monta kertaa oon nauranut yksin maha kippurassa iltaisin niille keskusteluille.

O - Odottaminen. Ei muuten ole mun vahvuuteni. Oon todella malttamaton ja jos jotain pitää odottaa, niin kysyn varmaan minuutin välein kellonaikaa. Tällä hetkellä odotan joulua ja tää kaksi päivää tuntuu ihan mahdottomalle ajalle! Ehkä musta tulee vielä joskus kärsivällisempi (toivottavasti).

P - Pommiin nukkuminen. Siinä oon ollut hyvä nyt viimesen viikon aikana. Pakko tsempata joululoman jälkeen! Pitää varmaan hommata monta herätyskelloa ja piilottaa niitä, niin ei voi laittaa vaan sitä pois ja jatkaa nukkumista.

Q - Quotes. Oli muuten vaikea keksiä tähän sana! Mutta siis, olen katsellut nyt monena iltana quoteja. Musta ne on ihania, kun osalla niistä on niin syvällinen tarkoitus ja osa on semmosia tsemppiquoteja. Tykkään niistä myös sisustuksessa, kun ne on niin kauniita.

R - Raha. Oon tässä budjetoinut varmaan koko kuun, kun on pitänyt miettiä mitä on varaa hankkia uuteen asuntoon ja mitä ei. Samalla tietenkin on pitänyt budjetoida kaikkea muutakin, että tulee jokaisen kuukauden toimeen sillä rahalla, mitä on. Ja kyllähän raha sanelee muutenkin paljon, vaikka sanotaankin ettei sen pitäisi olla tärkeintä.

S - Sosiaalisten tilanteiden pelko. Se on taas välillä nostanut päätään, vaikkakin sen kyllä hallitsen nykyään. Huonoina päivinä se vaan niiiin turhauttaa ja saa mut pahalle tuulelle. Oon kyllä siitä onnellinen, että vuosien saatossa se on helpottanut paljon, mutta huonoina hetkinä sitä ei vaan muista ja vaipuu epätoivoon. Silloin varsinkin, jos se vaikuttaa ihmissuhteisiin!

T - Tammikuu. Ootan niin innolla tammikuuta! Mä nimittäin sain kämpän, me juhlitaan perheen kanssa isin synttäreitä laivalla ja juhlitaan tyttöjen kanssa myöhäsiä pikkujouluja ja sitten tietenkin mun tupareita. Myös autokoulua pitää alkaa suorittaa ahkerammin ja vaikka se jännittää, niin samalla ootan sitä (jos vaikka kehitystäkin tapahtuisi).

U - Urheilu. Se on vähän jäänyt tässä lukion aikana. Tietenkin käyn päivittäin lenkillä koiran kanssa, mutta se monipuolinen liikunta on vähentynyt aika paljon. Tykkään kuitenkin urheilusta, joten pitää yrittää ottaa se paremmin mukaan arkeen ensi vuonna.

V - Vaatteet. Mä haluaisin uusia mun vaatekaappia, mutta lompakko ei kyllä tällä hetkellä anna periksi. Tykkään niiin hirveästi uusista asuista ja varsinkin vuodenaikojen mukaan on kiva ostella uusia vaatteita!

W - Wanhat 2018. Jännitän sitä jo nyt! Se tulee olemaan niin ihanaa. Mun pitää ehkä lyhentää vielä mekkoa ja valita se kampaus, mutta muuten alan olemaan siihen valmis. Tietenkin tansseja pitää vielä harjoitella, mutta harjoituksetkin alkaa sujumaan kerta kerralta paremmin.

X - Xylitol. Söin ennen paljon purkkaa, mutta sekin on nyt vähän jäänyt. En ikinä muista ostaa sitä ja jos ostan, niin ne jää lojumaan laatikkoon tai ne on aina väärässä laukussa. Pitäisi vähän tsempata senkin kanssa!

Y - Ystävät. Nehän kuuluu aina elämään, mutta varsinkin nyt niitä on alkanut arvostamaan enemmän. On ne läheisimmät, joihin pitää enemmän yhteyttä ja sitten ne, joihin ei ehkä pidä niin paljoa yhteyttä, mutta voi jatkaa aina siitä mihin viimeksi jäi. Ystävistä voisin kirjottaa vaikka kuinka monta postausta, sillä niistä voisi vaan puhua ja puhua. Hirmu tärkeitä ihmisiä! ❤

Z - Zara. Tähänkin oli vaikea keksiä sana. Mun on kauan pitänyt tutustua Zaran verkkokauppaan, mutten vieläkään ole saanut aikaiseksi. Moni hehkuttaa varsinkin niiden housuja. Ehkä se on ihan hyvä, etten vielä mene selaamaan sitä. Sitten paremmalla rahatilanteella voi harkita!

Å - Åbo. On muuten vaikeita kirjaimia! Turku, sinne mä halusin joskus yläasteella opiskelemaan. Ei se vieläkään ole pois suljettu juttu, mutta mun suunnitelmat on kyllä vähän muuttuneet siitä ajasta. Mä oon myös aina pitänyt Turusta kaupunkina! En kuitenkaan enää haaveile sinne muuttamisesta.

Ä - Äänetön. Pidän aina puhelinta äänettömällä (koska unohdan) ja sen takia mulla on miljoona kertaa päivässä puhelin hävyksissä. Eikä siihen voi sitten soittaakaan, kun ei se hyödytä. Sitä ei ikinä tiedä, minne sen oon pistänyt!

Ö - Ötökät. Niitä mä pelkään, ja paljon! Mulla pitäisi olla joku oma ötököiden tappaja/pois kantaja, sillä se pelon määrä jos niiden lähelle joutuu... Tästä pitäisi kyllä päästä eroon, sillä oon tainnut koko elämäni pelätä varmaan jokaista ötökkää (okei, en mitään itikoita).

Mikä tekee joulun?

Jotkut asiat vaan tekee jouluaatosta just sen aaton, mutta välttämättömiä juttuja jouluaatona mulla ei oo juurikaan. Tietenkin ruoka, lahjat ja ihmiset on se joka vuotinen juttu, mutta sinänsä perinteitä mulla ei oo. Jokainen jouluaatto on siis yleensä aika omanlainen meillä.

Aamulla mä tykkäisin katsoa jouluohjelmia, mutta en oo aamuihminen ollenkaan, joten se saattaa aina välillä jäädä. Myöskin viimeiset järjestelyt esim. ruuan suhteen pitää tehdä jo aamupäivällä, koska meillä syödään niin aikaisin jouluruoka. Joten loppujen lopuksi katson osan joistakin ohjelmista, enkä kutsuisi sitä kyllä perinteeksikään.

Joulupuuro kuuluu tietenkin jouluaamuun! (ainakin meillä) Se ei kuitenkaan ole tiettyyn aikaan, eikä välttämättä syödä sitä edes yhdessä. Mun mielestä se kuitenkin tuo sen joulufiiliksen jo heti siihen aamuun, joten se on ihan kiva perinne. 

Tänä vuonna käydään myös haudoilla viemässä kynttilät. Aikasempina vuosina mummo kävi viemässä kynttilät ja oltiin mekin muutaman kerran mukana (ja tonttu oli tuonut sillä aikaa lahjat), mutta toivoisin tämän perinteen jatkuvan tulevinakin vuosina minunkin puolesta. 

Se aika päivästä, kun syödään jouluruoka, vaihtelee meillä oikeastaan joka joulu. Eroperheen lapsena seilaan kahden talon väliä, joten aikataulut pitää sovittaa molempiin sopiviksi. Tänä jouluna me syödään jo kahden aikaan, jotta ehditään käydä myös juhlimassa joulua isin luona. Mun mielestä jouluruoassa on parasta juurikin se ruoka. En koskaan ole perustanut siitä yhdessä olosta siinä vaiheessa, se tuntuu niin teennäiselle, eikä ole yhtään rentoa.

Ruuan jälkeen meillä jaetaan yleensä lahjat. Tänä jouluna ostin (oikeasti en oo vielä ole edes hankkinut niitä, eli kiire alkaa olemaan) lahjat vain muutamalle ystävälle ja sisaruksille sekä puolisisaruksille. Mä rakastan antaa lahjoja, varsinkin jos tiedän mistä se lahjansaaja tykkää! Mä tykkään myös vastaanottaa lahjoja, mutten niitä tietenkään vaatimalla vaadi. Yllätyspaketit (ja ei niin yllätyksetkin) on aina ihania! Eli se ajatus on tärkein.

Illalla mä haluan yleensä fiilistellä saatuja lahjoja ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Yleensä katsotaan vaikka lahjaksi saatua elokuvaa ja syödään tietenkin vähän lisää. Illalla ja silloin, kun ei oo mitään ns. virallisuuksia, on kiva viettää aikaa sen jouluporukan kanssa. 

Vaikka olinkin sitä mieltä, että mulla ei oo oikeestaan perinteitä, niin kyllähän noita kertyi muutamia. Ehkä sitten joskus muotoutuu selvemmät perinteet ja tavat viettää joulua, kun on se oma perhe ja oma joulu. Toisaalta en ehkä haluaisikaan selviä ja tarkkoja perinteitä. On ne tietyt asiat, jotka tuo joulumielen, mutta toisaalta joulun kuuluu olla rento, eikä vain suorittamista sen läpi.

Mistä haaveilen?

Mä oon ollut aina ahkera suunnittelemaan ja haaveilemaan tulevaisuutta. Tällä hetkellä oon suunnitellut jo esimerkiksi joulun moneen kertaan. Monia se saattaa ärsyttää, siis se ainainen hössötys kaikesta, mutta mä nautin siitä. Ehkä se onkin yksi suuri osa mun elämäniloa.

Nyt haaveilen tietenkin joulusta. Siitä, kuinka kaiken siivoamisen, ruuanlaiton ja järjestelyn jälkeen saa vaan nauttia siitä päivästä. Tiedän olevani aikamoinen suorittaja, mutta samalla jotenkin nautin siitä. Jouluna on parasta se, kun saa aamulla aloittaa niillä tutuilla jouluohjelmilla ja illalla lopettaa siihen rauhalliseen fiilikseen kun kaikki on ohi.

Mä oon nyt vuoden miettinyt omilleen muuttoa (aktiivisesti puoli vuotta). Haaveilen siitä. Vaikka kuulen usein sitä, että se on niiiin rankkaa ja kaikki pitää hoitaa itse, niin mä koen sen päinvastoin. Okei, kaikki on todellakin hoidettava itse, eikä se aina ole kivaa. Siltikin, se on sitä arkea. Se on kuitenkin lähiaikoina edessä ja täällä on lähellä tuttuja auttamassa, jos avuntarve yllättää.

Labradorinnoutajan pentu. Sen mä haluaisin. Mä oon siitä asti tykännyt labbiksista, kun meille tuli opaskoira. Värillä ei sinänsä oo väliä, mutta vaalean värinen sellainen ois ihana. Ja tietenkin käyttis, niin vois harrastaa monipuolisesti ja kivempi ulkomuoto. Ehkä mä sen vielä hankin, sitten kun on aikaa harrastaa.

Haaveilen opiskelupaikasta. En oo ees varma minkälaisesta. Joskus halusin kokiksi, leipuriksi ja opaskoirakouluttajaksi. Nyt oon taas miettinyt psykologin tai opettajan ammattia. Ennen haaveilin myös lukevani psykologian tohtoriksi. Aika näyttää, minne sitten päätyy.

Opiskelupaikkaan liittyen haaveilen pääseväni kirjoitukset kunnialla läpi. Ehkä se vie kauemmin kuin sen kolme vuotta, mutta tavoitteena olisi silti päästä ylioppilaaksi. Oon myös alkanut pohtia uudestaan, mitä kirjoitan. Tällä hetkellä ajatuksena olisi kirjoittaa äidinkieli, ruotsi, pitkä englanti, psykologia, pitkä matematiikka ja ehkä terveystieto. Ensi syksynähän se olisi jo aloitettava.

Vaikka aina ei ehdi edes nukkua, kun pää on täynnä niin paljon näitä kaikkia isoja ja pieniä unelmia, niin onhan se nyt aika ihanaa vaan haaveilla. Mulla oli suorastaan ikävä tätä kaikkea, joka tuo mulle elämäniloa!  ❤️ N